Pikavaltaistuin: lisää vain puutavara ja tekijät!

 Meidän piti suunnitella ja lavastaa tilannekuva jolla voisi mainostaa osastoa. Toive taisi tulla Maurin suunnalta ja kuvaus tapahtui Harrin kanssa. Joku keksi keskiaikaisen teeman ja Oskari sai istutettua kaikkien muidenkin päähän, että jollain soramontulla olisi hieno kuvata. Keräsimme tarvittavat rekvisiitat osastolta muiden vanhoista töistä. Se mitä jäi uupumaan rakennettiin parissa päivässä. Anu teki pukuja (orjat, hallitsija, vartija, pyöveli, tuomittu), Paula teki hallitsijan viirin, Tomi kruunun, Satu ja Maarit hedelmät. Kiia, Riikka ja minä teimme valtaistuimen.



Tämä ei ole virallinen versio julisteesta

 Valtaistuimen runkona on 2x2:sta tehty kuutio. Pinnat ovat 12mm vaneria. Koristeboordit ovat 4mm vaneria, johon Kiia teki kaiverruskoneella kuviot, koska on reipas ja hyvä :) Käsinojat tein minä 2x4:sta vannesahaten sekä nauhahiomakoneella työstäen. Ovat kyllä ihan... no, kädestä. Riikka teki valtaistuimeen koristepallot ja auttoi patinoinnissa. Pintakäsittelykerroksia on kolme: pohjaväri -ruskea, jonka Kiia maalasi, (itselleni sattui lääkärikäynti hektisimmälle hetkelle tekemistä), kiiltävä lakkakerros sekä läpikuultava punaruskea. Ennen lakkausta spraymaalasimme käsinojat ja koristeboordit kuparilla. Viimeisen maalikerroksen jälkeen teimme samalla kuparin sävyllä koristemaalaukset  selkänojaan. Patinointi tapahtui hienojakoista hiekkapaperia käyttäen, yhdensuuntaisilla pystyvedoilla.



kehikko syntymässä



Käsinojat hionnan jäljiltä



levytys



ensimmäinen maalikerros





Sprayattu koristeboordi




toinen maalikerros




koristemaalaus





Tämmöne tuli

 

Annankatu 6

Olin kaksi ja puoli kuukautta työharjoittelussa Porin kaupungin kulttuuritalo Annankatu 6:ssa kera Katrin, Kiian ja Jannen. Asuimme ”anniksella” koko tämän ajan, Porin animeseuran kerhohuoneessa. Sitä fanijulisteiden määrää!


Viime vuonna huone oli Aurinkokuningattaren palatsi



Selkäranka kaikille rakenteille luotu





Valmis lopputulos

Työprojektina meillä oli menneiltä vuosilta tuttu lastentapahtuma Noita Nytenenän taikatalo. Menneinä vuosina tyrvääläisten vastuulla on ollut ainoastaan kaksi huonetta, nyt olimme aikalailla pääkoordinaattoreina ja -puuhamiehinä koko talosta. Itselleni otin päävastuuksi Hapsenkakkiaisten huoneen, jonka piti näyttää maan alla sijaitsevalta. Asiakkaiden, eli anniksen työntekijöiden, päätoiveina huoneesta olivat, että siellä roikkuisi juuria katosta, lattia olisi mukava näyttelijöille (kolme aikuista miestä, polvillaan kävelyä 5h/pvä) ja alttari joka on täynnä punaisia tavaroita. Hapsenkakkiaiset nimittäin palvovat punaista väriä ja ovat tämän takia varastaneet Nytenenälle lahjaksi tarkoitetun hatun. Muuten sain aika vapaat kädet toteutukseen sen jälkeen kun pohjapiirrossuunnitelmat oli esitelty. Jannen kanssa mietimme huoneen pääpiirteet läpi sekä kävimme inventaariota käyttökelpoisista menneiden vuosien materiaaleista. Loput kamat tilaukseen ja ei kun rakentamaan!

Kattojuuret

Punaisen värin alttari

Kiviportaat

Hapsenkakkiaisten kirjahylly

Seinät ruiskumaalasin ruskeasävyisiksi ja kattoon tuli sekä mustaa että ruskeaa kangasta, nitomalla tietenkin. Toivotut kattojuuret syntyivät kohtuu yksinkertaisesti kanaverkosta ja kankaasta. Juurien pintaan tekstuuria syntyi maalilla. Punainen alttari syntyi halkaisijaltaan 13cm ontoista pahviputkista, jotka sahasin ja maalasin. Ryhmittelin putket valmiiksi olemassa olevien puisten rappusten ympärille, pistin kokonaisuuden päälle kuultavan kankaan sekä rekvisiittaa harrastajateatterin varastosta. Alue, jolla Hapsenkakkiaiset kulkivat on solumuovia, joka on maalattu maanläheisillä sävyillä. Tekstuurista tuli mieleen metsäpolku. Hapsenkakkiaisten asumus on rungoltaan kanaverkkoa. Ikkunana toimii viime vuoden taikatalon avaruuspöydän pleksi ja asumuksen seinät ovat toissavuotisia kivikankaita inkatemppelistä. Ikkunan taakse keksin laittaa pienenpienen kirjahyllyn sekä kukkia ikään kuin kukkaruukkuun. Pienet yksityiskohdat kun ovat aina hauskoja hoksattavia. Toissavuodelta tuttua esineistöä olivat myös kiviaidan pätkät sekä kiviset portaat ja muovikasvit. Kiviä käytimme myös viime vuonna, silloin jäähuoneessa. Jouduin siis pintakäsittelemään ne uudelleen jäälohkareista takaisin kiviksi. Portaat sijoitin ns. yleisöpuolelle huonetta, niillä sai sitten seistä tai istua.

Kiviaidan portiksi innovoimme Jannen kanssa kanaverkosta torvimaiset, toisiinsa kietoutuneet sienet. Aluksi sienet paperoitiin vesi-liimaseoksen avulla ja maalattiin mutta lopputulos oli aivan muuta kuin mielikuvissa. Loppujen lopuksi sprayliimasin porttiin stretch -kankaan jonka vielä maalasin spraymaalilla. Portin sisäpuolella on tosiaan se solumuovi-maalattia, yleisöpuolelle tuli pihakiveys. Kivet syntyivät tuulensuojalevyä veistämällä ja kaivertamalla. Ne pintakäsiteltiin pariin otteeseen maali-liimaseoksella (50:50) ja kiinnitettiin lattiaan rakennusliimalla. Tässä urakassa minua auttoi pari anniksen omaa työntekijää mikä oli todella mahtavaa, sen verran aikaa vievä homma oli.

Tienviitta

Hapsenkakkiaisten ikkuna salamavalossa kylpien



Ikkunan varjokuva


Näiden suurten linjausten lisäksi tuli tosiaan niitä pieniä (ja keskikokoisia) yksityiskohtia. Näihin kuuluivat pleksi-ikkunan takaisen näkymän lisäksi tienviitta (inkatemppelikivi patinoiduin, haltiakielisin lisäyksin), pensas (puhelinluetteloita ja muovikasveja, kiitos sille annislaiselle joka ne kasvit kuumaliimasi sijoilleen), kasvusto kalliokodin ulkoseinillä (maalattua uretaania ja muovikasveja) sekä viisi isoa ja viisi pientä sientä. Isojen sienten lakit ovat maali-liimaseoksella vahvistettua messumattoa, jalat paperoitua kanaverkkoa. Pikkusienten lakit syntyivät entisen avaruuspöydän massapallo -planeettojen ympärille paperoinnilla ja maalaamalla. Sienijalkojen runkona toimi muotoon kuumaliimattu solumuovisuiru joka päällystettiin ohuella ”vaahtomuovikankaalla” Viime hetken yksityiskohta lisäys oli huoneen omaan ikkunaan tullut ”varjoteatterikuva”. Ikkunasta kuulsi valo läpi tervapaperi- ja kangaskerroksesta huolimatta. Tein voimapaperista muutamia ötököitä ja pari sientä ja sommittelin ne tervapaperiin. Kiinnitys kävi sprayliimalla.

Paljon oli Taikatalossa puuhaa, mutta hengissä selvittiin. Lopputuloksen näkeminen on palkitsevaa kun tietää tehneensä kaiken oman kokemuksen ja kavereiden innovaatioiden ja neuvojen avulla. Palaute tapahtuman puitteista on ollut koko ajan pelkkää positiivista ja ensi vuodeksi meitä tyrvääläisiä kaivataan taas avustamaan jos Taikatalo vain järjestetään. Pistäkääpä korvan taakse!

Pienoismallikurssi: valmis lopputulos

Terveisiä Porista! Taas työharjoittelujakso, tällä kertaa kulttuuritalo Anniksella. Olemme olleet täällä viitisen viikkoa Katrin, Kiian ja Jannen kanssa. Pääprojektina meillä on jo viime vuodelta tuttu taikatalo.
Saatan blogin nyt ajantasalle kouluhommien osalta.

Ta-daa!

Väri vaihtui kaarassa lähemmäs alkuperäistä, auringon kuluttamaa sävyä. Runko on edelleen styroxia, mutta se ei ollut laisinkaan mittakaavassa renkaiden kanssa. Kerros solumuovia (retkipatjaa) tasoitti mittakaavaeroja. Jouduin teippaamaan solumuovipalaset muotoonsa korin päälle liiman kuivumisen ajaksi ja kun niitä teippejä sitten irroitin, ottivat ne paikka paikoin mukaansa palasia. Näin kun jälkeenpäin miettii olisi reipas ja älykäs ihminen päällystänyt tuon solumuovin vielä jollakin ennen pintamaalausta (esim. voimapaperilla).

Ratti on maalattua rautalankaa, satula solumuovia ja nippusiteenpätkä

Tasakoikoisia paloja ei tietenkään voi pleksistä pätkiä...

Jäähdytysritilä tussilla paperille samoin kuin traktorin logo, josta ei tarkkaa kuvaa äkkiseltään kirjoissa tai netissä

Tämä koko kurssi ahdisti suuresti ja halusin saada sen pois päiväjärjestyksestä ennen työharjoittelua. En ole tyytyväinen työn lopputulokseen.
Tässä vielä linkki aikaisempaan merkintääni tähän kurssiin liittyen.

Työharjoittelu Helsinki Filmillä 4.10.-2.12.2010

Tosiaan, olin kaksi kuukautta työharoittelussa Helsinki Filmillä. Tuotannossa oli Kjell Westön romaaniin perustuva elokuva ja tv-sarja Där vi en gång gått, Missä kuljimme kerran. Ohjaajana Peter Lindholm. Stoori sijoittuu 1900-luvun alkuvuosikymmenille. Alan töitä pääsin tekemään vasta viimeisillä viikoilla, muuten oli lähinnä rekvisiittahuonekalujen noutoja sekä palautuksia. Samassa paikassa työherjoittelevat myös Paula ja Nanna, jotka palaavat kouluun joululoman jälkeen.

Sen tarkemmin en työpäiviin pureudu, vaan kerron kunkin työviikon sisällöstä kuvien kera.

Viikko 1
Lavastuksen purku kartanossa Eriksnäsissä, lähellä Porvoota. Olimme myös Liuskasaarella, lähellä eteläsatamaa purkamassa lavastusta eräästä ravintolasta iltakuvausten jälkeen. Viikon lopulla kuvaukset eräällä jalkapallokentällä, lavastimme paikalle porvariston sekä köyhälistön piknikpaikat. Näiden lisäksi oli lainattujen ja vuokrattujen kamojen palautuksia pitkin Helsinkiä. Onnistuin myös värjäämään Ikean fleecehuovat todella taidokkaasti kuluneen punaruskeiksi... Näitä olisi tarvittu köyhälistön piknikillä mutta kukaan meistä ei ollut aiemmin värjännyt keinokuituja pesukoneessa. Jäivät siis sillä kertaa käyttämättä, tiedä vaikka vielä keksisivät niille jonkin viran.

Porvarien piknikalue

kuvausryhmä

Ruskeasta ja punaisesta...

...tulee luonnollisesti vaaleanpunaista

Viikko 2
linkki
Tuon lisäksi alkoi minun, Paulan ja vaihtelevan kolmannen henkilön kolmen keikan kutterinpurukoettelemus. Juuttikankaisiin kahvisäkkeihin piti saada täytettä muunmuassa Suomenlinnan satamakohtausta varten (viikko 3). Kutterinpuru on sivutuote, joka syntyy, kun puuta höylätään. Ei siis sahanpurua vaan höttöisempää, ei esim. paina jumalattoman paljon kastuessaankaan. Halvimmaksi yhtiölle tuli, kun osti kolme hengityssuojainta, kaksi lapiota, jätesäkkejä ja pisti lounassetelipalkalla olevat harjoittelijat täyttämään niitä yhteensä 215 kappaletta. Yksi säkillinen maksoi tällä tavalla hankittuna 50snt A. Äikkään Puutavarassa.

säkki x 215

Viikko 3

Kaksi muuta kutterinpurukeikkaa. Sataman lavastaminen Suomenlinnan lautan laiturin lähistölle. Olin siellä myös kuvauksissa auttelemassa lavastajia. Sataman purku oli kuvauksista seuraava päivä. Molempina satoi ärsyttävää sumutihkua ja flunssan tulo oli lähellä. Lavastimme myös työ- ja elinkeinoministeriön tilan valokuvausateljeeksi. Tulli- ja pakkahuoneelle (lähellä Tallinkin satamaa) taasen aloittelimme köyhälistön kortteleita sekä taiteilijan ateljeeta.

satamakamaa

kromaseinä ilman kangasta

valmis satama kromineen

lavastaja Eero asettelee kontin alle jäänyttä uhria

valokuvausateljee työ- ja elinkeinoministeriössä

Viikko 4
Viime viikon lopun lavastuksen loppuunsaattoa Tulli- ja pakkahuoneella. Ateljeen ja köyhälistökorttelin lisäksi lavastimme paikalle satamamakasiinin. Itse rakennuksessa oli pelottava, täysin valoton tavarahissi. kaikissa kerroksissa oli melkein säkkipimeää, ikkunat kun eivät olleet puhtaimmasta päästä. Halju sähkövalaistus auttoi näkemään kättään pidemmälle. Paikan purku oli samalla viikolla, lähes kaikki kamat pakattiin kuorma-autoon, joka maanantaina purettaisiin Yle kakkosen varastoihin Tohloppiin (viikko 5).

Köyhälistökortteli

Soija on patinoijan kaveri

Satamamakasiini

lavastin yhdelle köyhälle asunnon

Viikko 5

Työviikkoni alkoi Tohlopin varastoilla. Olin kuormurikuskin apuna tyhjentämässä lainattuja, jo kuvauksissa käytettyjä kamoja. Täytimme auton uusilla tarvittavilla rekvisiitoilla. Iltapäivästä lähdimme ajamaan kohti Helsingin Lapinlahden sairaalaa (entinen mielisairaala). Purimme kuormurin muiden kanssa sairaalalle. Siellä tulisi olemaan valkoisten vankileiri (sisällissodan aikaa siis), sekä naispääosan roolihahmon, Lucien, asunto.

Pari päivää oli lavastamista ja kuvausta Lapinlahdessa. Perjantaina lavastimme Tulli- ja pakkahuoneen köyhälistökorttelien ulkopuolen Katajanokan vankilan pihapiiriin. Se kuvattiin ja purettiin samana päivänä.

köyhälistökorttelin ulkopuoli vielä vähän vaiheessa

Viikko 6

Lapinlahden sairaalan alueen sekä työ- ja elinkeinoministeriön lavastusten purku. Puretut lavasteet (huonekalut yms.) palautettiin Tohloppiin samalla viikolla. Samalla haimme sieltä tavaraa kromastudion kahvilaa varten (viikko 8).

Viikko 7

Kromastudio Sipoossa. Tänne pääsimme tekemään alan töitä Paulan ja Nannan kanssa, eli rakensimme muutaman pöydän Kauppatorille. Nanna ja Paula miettivät pari erilaista pöytätyyppiä, minä suunnittelin ja rakensin niihin markiisit. Toimme myös rekvisiittaa varastolle viikon mittaan.

Viikko 8

Pesimme lavastetun kahvilan ikkunat sekä maalasimme ikkunapieliä ja patinoimme seiniä. Olin koko viikon myös mukana kuvauksissa.

Hiano markiisi!

Valmis toripöytä Kauppatorilla

Pienoismallikurssi

Toisen lukuvuoden ensimmäisessä jaksossa meillä oli pienoismallikurssi. Aiko-projektistakin johtuen omani ei tullut vielä valmiiksi. Joululomaan mennessä saan sen valmiiksi kun alan heti Helsingistä kotiuduttuani sitä väkertämään taas (olen työharjoittelussa Helsinki Filmillä tällä hetkellä, siitä lisää myöhemmin)

Teen 1:10 pienoismallini Kullervo -traktorista (vm. 1918) Kyseinen maatyökone on ensimmäisiä täysin Suomessa suunniteltuja ja teetettyjä traktoreita ja vain kolme niistä on vielä jäljellä ja hyvässä kunnossa.

Työharjoitteluun mennessä (4.10.2010) sain valmiiksi ja maalattua kaikki osat istuinta ja rattia lukuunottamatta. Kokoamista vaille valmis siis oikeastaan.

Takaenkaat pahvirullista sekä pleksimuovista.
Eturenkaat ovat pelkkää pahvirullaa.

Liitetty toisiinsa kuumaliimalla.

Renkaiden "pienat"?
(Polkupyörissä tunnetaan pinnoina).

Itse kone. Veistettyä styroxia.
 Ei ole vielä kuvaa voimapaeroidusta
 ja maalatusta versiosta