 |
| Yhden pylvään palasen runko |
 |
| Valmiita, verhoiltuja palikoita |
 |
| Sahaan joitakin osasia irti |
 | |||||||||||||||||||||||||||||||||
| Kutakuinkin tuolta ne tulevat oopperassa näyttämään |
Katrille kiitos kuvista!
7 vuotta sitten
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kangas. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kangas. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 21. joulukuuta 2011
Pylväsmetsä
Viimeiset viikot (pari kuukautta?) lavasteella kuluivat Vaasan oopperan tilaamiin pylväisiin. Tammikuussa alkavat Jevgeni Oneginin esitykset, pylväät ovat koko toisen kohtauksen lavastuksena. Pylväät koostuivat viidestä samanlaisesta palasesta sekä alustasta ja niitä piti tehdä kaikenkaikkiaan 14kpl. Korkeutta pylväille tuli viitisen metriä Koko osasto oli valjastettu tähän hommaan, sillä palaset koostuivat monesta osasta. Oma työpanokseni käsitti oikeastaan kaikkea muuta paitsi itse kokoonpanoa tai pylväspalojen verhoilua. Tosiinsanoen sahasin, liimasin kokoon ja hioin palasten ylä- ja alaosia, jotka koostuivat kuudesta palasesta kukin.
lauantai 8. lokakuuta 2011
Kankaanpainoa kera opettaja Kankaanpään
Parisen viikkoa koneellani on ollut erinäisiä teknisiä vaikeuksia, tahi sitten Googlella itsellään kun se ei ole päästänyt minua blogia päivittämään. Jälki jää -projektista viimeiset tiedot tulevat tänne piakkoin. Nyt kerron kuitenkin, mitä teimme kankaanpainon tunneilla ensimmäisessä opiskelujaksossa.
Oppitunteja oli yhtenä päivänä viikossa ja kurssin aikana saimme tehtyä luokkaan verhot ja painoseulan valotustekniikalla, omalla kuva-aiheella. Luokan verhoihin maalasimme vapaalla kädellä revontulimaiset kuviot Riikan luoman mallikuvan perusteella. Tämä mallikuva piirrettiin kangasliidulla mustalle verhokankaalle ja jokainen raita tehtiin määrätyllä värillä jatkuvuuden takaamiseksi. Verhoista tuli ihan kivat, ne eivät tosin vielä roiku ikkunassa.
Painoseulaa varten osa meistä (kuten minä) oli tehnyt jo viime vuonna kehikot puutöissä kun harjoittelimme erilaisten liitosten tekoa alajyrsimellä. Näihin kehikoihin pingotimme seulakankaan nitomalla. Seulakankaan molemmin puolin levitettiin tasaisesti valoherkkää emulsiota. Tämä tehtiin TKTO:n pommisuojassa, koska emulsio oli äärimmäisen herkkää luonnonvalolle. Sille altistuessaan se alkaa samantien tummua ja jää pysyvästi seulakankaaseen.
Painokuva ja kangasmateriaali jolle kuvan tahtoi painaa oli tehtävä/hankittava itse. Kävin eräs vkl sinikeltaisessa helvetissä hakemassa muutaman metrin pellavakangasta. Haaveilen paneeliverhoista johonkin tulevaisuuden kotiini, nyt oli mahdollisuus toteuttaa niistä yksi. Kuvan piirsin itse minulle rakkaasta aiheesta, lukemisesta. Kuvan piti olla täysin mustavalkoinen ja viivojen tarpeeksi selkeitä ja paksuja, jotta valotus onnistuu hyvin. Kuvista otettiin 2-3 kalvokopiota ja teipattiin päällekkäin. Valotusemulsion kuivuttua pommisuojan uumenissa täysin, aseteltiin kuva-aihe seulakankaan päälle (peilikuvana) ja valotettiin UV-lampun alla kymmenisen minuuttia.
Valotuksen jälkeen seulaa huuhdeltiin haalealla vedellä ja hangattiin tiskiharjalla niin kauan, että kuva-aihe tuli kunnolla näkyviin. Valotus aiheutti painoseulalle sen, että mustat osat eivät antaneet emulsion "palaa kiinni" seulakankaaseen. Kuvan tultua esiin jätettiin seula kuivumaan. Kuvien painaminen tapahtui levittämällä hiukan painoväriä seulan sisäpuolelle sen alaosaan ja levittämällä väriä joka puolelle seulaa ikkunalastan avulla. Valmiin kuvan annettiin kuivahtaa ja kuvan lopullinen kiinnitys ja pesunkestävyys taattiin silittämällä kuvia muutaman minuutin ajan keskilämpöisellä silitysraudalla.
Koko homma oli kaikenkaikkiaan todella hauskaa ja helppoa, suosittelen jos voitte esim. työväenopiston kurseilla tehdä oman valotuskaavion. Lisätietoa saa myös nettisivuilta http://www.emotuotanto.fi
Oppitunteja oli yhtenä päivänä viikossa ja kurssin aikana saimme tehtyä luokkaan verhot ja painoseulan valotustekniikalla, omalla kuva-aiheella. Luokan verhoihin maalasimme vapaalla kädellä revontulimaiset kuviot Riikan luoman mallikuvan perusteella. Tämä mallikuva piirrettiin kangasliidulla mustalle verhokankaalle ja jokainen raita tehtiin määrätyllä värillä jatkuvuuden takaamiseksi. Verhoista tuli ihan kivat, ne eivät tosin vielä roiku ikkunassa.
Painoseulaa varten osa meistä (kuten minä) oli tehnyt jo viime vuonna kehikot puutöissä kun harjoittelimme erilaisten liitosten tekoa alajyrsimellä. Näihin kehikoihin pingotimme seulakankaan nitomalla. Seulakankaan molemmin puolin levitettiin tasaisesti valoherkkää emulsiota. Tämä tehtiin TKTO:n pommisuojassa, koska emulsio oli äärimmäisen herkkää luonnonvalolle. Sille altistuessaan se alkaa samantien tummua ja jää pysyvästi seulakankaaseen.
Painokuva ja kangasmateriaali jolle kuvan tahtoi painaa oli tehtävä/hankittava itse. Kävin eräs vkl sinikeltaisessa helvetissä hakemassa muutaman metrin pellavakangasta. Haaveilen paneeliverhoista johonkin tulevaisuuden kotiini, nyt oli mahdollisuus toteuttaa niistä yksi. Kuvan piirsin itse minulle rakkaasta aiheesta, lukemisesta. Kuvan piti olla täysin mustavalkoinen ja viivojen tarpeeksi selkeitä ja paksuja, jotta valotus onnistuu hyvin. Kuvista otettiin 2-3 kalvokopiota ja teipattiin päällekkäin. Valotusemulsion kuivuttua pommisuojan uumenissa täysin, aseteltiin kuva-aihe seulakankaan päälle (peilikuvana) ja valotettiin UV-lampun alla kymmenisen minuuttia.
Valotuksen jälkeen seulaa huuhdeltiin haalealla vedellä ja hangattiin tiskiharjalla niin kauan, että kuva-aihe tuli kunnolla näkyviin. Valotus aiheutti painoseulalle sen, että mustat osat eivät antaneet emulsion "palaa kiinni" seulakankaaseen. Kuvan tultua esiin jätettiin seula kuivumaan. Kuvien painaminen tapahtui levittämällä hiukan painoväriä seulan sisäpuolelle sen alaosaan ja levittämällä väriä joka puolelle seulaa ikkunalastan avulla. Valmiin kuvan annettiin kuivahtaa ja kuvan lopullinen kiinnitys ja pesunkestävyys taattiin silittämällä kuvia muutaman minuutin ajan keskilämpöisellä silitysraudalla.
Koko homma oli kaikenkaikkiaan todella hauskaa ja helppoa, suosittelen jos voitte esim. työväenopiston kurseilla tehdä oman valotuskaavion. Lisätietoa saa myös nettisivuilta http://www.emotuotanto.fi
 |
| Kuva-aiheeni kalvolle siirrettynä |
 |
| Painoseula kuivumassa valotuksen ja huuhtelun jälkeen |
 |
| Ruudukon luominen ompelulankaa pingottamalla auttoi painamaan kuvat suoraan linjaan |
 |
| Tästä se lähti... |
 |
| Ensimmäinen kuva |
 |
| Työskentelin sik-sakkia, jottei kehikko sotkisi märkää maalia |
 |
| Valmis verho |
tiistai 3. toukokuuta 2011
Annankatu 6
Olin kaksi ja puoli kuukautta työharjoittelussa Porin kaupungin kulttuuritalo Annankatu 6:ssa kera Katrin, Kiian ja Jannen. Asuimme ”anniksella” koko tämän ajan, Porin animeseuran kerhohuoneessa. Sitä fanijulisteiden määrää!
Työprojektina meillä oli menneiltä vuosilta tuttu lastentapahtuma Noita Nytenenän taikatalo. Menneinä vuosina tyrvääläisten vastuulla on ollut ainoastaan kaksi huonetta, nyt olimme aikalailla pääkoordinaattoreina ja -puuhamiehinä koko talosta. Itselleni otin päävastuuksi Hapsenkakkiaisten huoneen, jonka piti näyttää maan alla sijaitsevalta. Asiakkaiden, eli anniksen työntekijöiden, päätoiveina huoneesta olivat, että siellä roikkuisi juuria katosta, lattia olisi mukava näyttelijöille (kolme aikuista miestä, polvillaan kävelyä 5h/pvä) ja alttari joka on täynnä punaisia tavaroita. Hapsenkakkiaiset nimittäin palvovat punaista väriä ja ovat tämän takia varastaneet Nytenenälle lahjaksi tarkoitetun hatun. Muuten sain aika vapaat kädet toteutukseen sen jälkeen kun pohjapiirrossuunnitelmat oli esitelty. Jannen kanssa mietimme huoneen pääpiirteet läpi sekä kävimme inventaariota käyttökelpoisista menneiden vuosien materiaaleista. Loput kamat tilaukseen ja ei kun rakentamaan!
Seinät ruiskumaalasin ruskeasävyisiksi ja kattoon tuli sekä mustaa että ruskeaa kangasta, nitomalla tietenkin. Toivotut kattojuuret syntyivät kohtuu yksinkertaisesti kanaverkosta ja kankaasta. Juurien pintaan tekstuuria syntyi maalilla. Punainen alttari syntyi halkaisijaltaan 13cm ontoista pahviputkista, jotka sahasin ja maalasin. Ryhmittelin putket valmiiksi olemassa olevien puisten rappusten ympärille, pistin kokonaisuuden päälle kuultavan kankaan sekä rekvisiittaa harrastajateatterin varastosta. Alue, jolla Hapsenkakkiaiset kulkivat on solumuovia, joka on maalattu maanläheisillä sävyillä. Tekstuurista tuli mieleen metsäpolku. Hapsenkakkiaisten asumus on rungoltaan kanaverkkoa. Ikkunana toimii viime vuoden taikatalon avaruuspöydän pleksi ja asumuksen seinät ovat toissavuotisia kivikankaita inkatemppelistä. Ikkunan taakse keksin laittaa pienenpienen kirjahyllyn sekä kukkia ikään kuin kukkaruukkuun. Pienet yksityiskohdat kun ovat aina hauskoja hoksattavia. Toissavuodelta tuttua esineistöä olivat myös kiviaidan pätkät sekä kiviset portaat ja muovikasvit. Kiviä käytimme myös viime vuonna, silloin jäähuoneessa. Jouduin siis pintakäsittelemään ne uudelleen jäälohkareista takaisin kiviksi. Portaat sijoitin ns. yleisöpuolelle huonetta, niillä sai sitten seistä tai istua.
Kiviaidan portiksi innovoimme Jannen kanssa kanaverkosta torvimaiset, toisiinsa kietoutuneet sienet. Aluksi sienet paperoitiin vesi-liimaseoksen avulla ja maalattiin mutta lopputulos oli aivan muuta kuin mielikuvissa. Loppujen lopuksi sprayliimasin porttiin stretch -kankaan jonka vielä maalasin spraymaalilla. Portin sisäpuolella on tosiaan se solumuovi-maalattia, yleisöpuolelle tuli pihakiveys. Kivet syntyivät tuulensuojalevyä veistämällä ja kaivertamalla. Ne pintakäsiteltiin pariin otteeseen maali-liimaseoksella (50:50) ja kiinnitettiin lattiaan rakennusliimalla. Tässä urakassa minua auttoi pari anniksen omaa työntekijää mikä oli todella mahtavaa, sen verran aikaa vievä homma oli.
Näiden suurten linjausten lisäksi tuli tosiaan niitä pieniä (ja keskikokoisia) yksityiskohtia. Näihin kuuluivat pleksi-ikkunan takaisen näkymän lisäksi tienviitta (inkatemppelikivi patinoiduin, haltiakielisin lisäyksin), pensas (puhelinluetteloita ja muovikasveja, kiitos sille annislaiselle joka ne kasvit kuumaliimasi sijoilleen), kasvusto kalliokodin ulkoseinillä (maalattua uretaania ja muovikasveja) sekä viisi isoa ja viisi pientä sientä. Isojen sienten lakit ovat maali-liimaseoksella vahvistettua messumattoa, jalat paperoitua kanaverkkoa. Pikkusienten lakit syntyivät entisen avaruuspöydän massapallo -planeettojen ympärille paperoinnilla ja maalaamalla. Sienijalkojen runkona toimi muotoon kuumaliimattu solumuovisuiru joka päällystettiin ohuella ”vaahtomuovikankaalla” Viime hetken yksityiskohta lisäys oli huoneen omaan ikkunaan tullut ”varjoteatterikuva”. Ikkunasta kuulsi valo läpi tervapaperi- ja kangaskerroksesta huolimatta. Tein voimapaperista muutamia ötököitä ja pari sientä ja sommittelin ne tervapaperiin. Kiinnitys kävi sprayliimalla.
Paljon oli Taikatalossa puuhaa, mutta hengissä selvittiin. Lopputuloksen näkeminen on palkitsevaa kun tietää tehneensä kaiken oman kokemuksen ja kavereiden innovaatioiden ja neuvojen avulla. Palaute tapahtuman puitteista on ollut koko ajan pelkkää positiivista ja ensi vuodeksi meitä tyrvääläisiä kaivataan taas avustamaan jos Taikatalo vain järjestetään. Pistäkääpä korvan taakse!
 |
| Viime vuonna huone oli Aurinkokuningattaren palatsi |
 |
| Selkäranka kaikille rakenteille luotu |
 |
 |
| Valmis lopputulos |
Työprojektina meillä oli menneiltä vuosilta tuttu lastentapahtuma Noita Nytenenän taikatalo. Menneinä vuosina tyrvääläisten vastuulla on ollut ainoastaan kaksi huonetta, nyt olimme aikalailla pääkoordinaattoreina ja -puuhamiehinä koko talosta. Itselleni otin päävastuuksi Hapsenkakkiaisten huoneen, jonka piti näyttää maan alla sijaitsevalta. Asiakkaiden, eli anniksen työntekijöiden, päätoiveina huoneesta olivat, että siellä roikkuisi juuria katosta, lattia olisi mukava näyttelijöille (kolme aikuista miestä, polvillaan kävelyä 5h/pvä) ja alttari joka on täynnä punaisia tavaroita. Hapsenkakkiaiset nimittäin palvovat punaista väriä ja ovat tämän takia varastaneet Nytenenälle lahjaksi tarkoitetun hatun. Muuten sain aika vapaat kädet toteutukseen sen jälkeen kun pohjapiirrossuunnitelmat oli esitelty. Jannen kanssa mietimme huoneen pääpiirteet läpi sekä kävimme inventaariota käyttökelpoisista menneiden vuosien materiaaleista. Loput kamat tilaukseen ja ei kun rakentamaan!
 |
| Kattojuuret |
 |
| Punaisen värin alttari |
 |
| Kiviportaat |
 |
| Hapsenkakkiaisten kirjahylly |
Seinät ruiskumaalasin ruskeasävyisiksi ja kattoon tuli sekä mustaa että ruskeaa kangasta, nitomalla tietenkin. Toivotut kattojuuret syntyivät kohtuu yksinkertaisesti kanaverkosta ja kankaasta. Juurien pintaan tekstuuria syntyi maalilla. Punainen alttari syntyi halkaisijaltaan 13cm ontoista pahviputkista, jotka sahasin ja maalasin. Ryhmittelin putket valmiiksi olemassa olevien puisten rappusten ympärille, pistin kokonaisuuden päälle kuultavan kankaan sekä rekvisiittaa harrastajateatterin varastosta. Alue, jolla Hapsenkakkiaiset kulkivat on solumuovia, joka on maalattu maanläheisillä sävyillä. Tekstuurista tuli mieleen metsäpolku. Hapsenkakkiaisten asumus on rungoltaan kanaverkkoa. Ikkunana toimii viime vuoden taikatalon avaruuspöydän pleksi ja asumuksen seinät ovat toissavuotisia kivikankaita inkatemppelistä. Ikkunan taakse keksin laittaa pienenpienen kirjahyllyn sekä kukkia ikään kuin kukkaruukkuun. Pienet yksityiskohdat kun ovat aina hauskoja hoksattavia. Toissavuodelta tuttua esineistöä olivat myös kiviaidan pätkät sekä kiviset portaat ja muovikasvit. Kiviä käytimme myös viime vuonna, silloin jäähuoneessa. Jouduin siis pintakäsittelemään ne uudelleen jäälohkareista takaisin kiviksi. Portaat sijoitin ns. yleisöpuolelle huonetta, niillä sai sitten seistä tai istua.
Kiviaidan portiksi innovoimme Jannen kanssa kanaverkosta torvimaiset, toisiinsa kietoutuneet sienet. Aluksi sienet paperoitiin vesi-liimaseoksen avulla ja maalattiin mutta lopputulos oli aivan muuta kuin mielikuvissa. Loppujen lopuksi sprayliimasin porttiin stretch -kankaan jonka vielä maalasin spraymaalilla. Portin sisäpuolella on tosiaan se solumuovi-maalattia, yleisöpuolelle tuli pihakiveys. Kivet syntyivät tuulensuojalevyä veistämällä ja kaivertamalla. Ne pintakäsiteltiin pariin otteeseen maali-liimaseoksella (50:50) ja kiinnitettiin lattiaan rakennusliimalla. Tässä urakassa minua auttoi pari anniksen omaa työntekijää mikä oli todella mahtavaa, sen verran aikaa vievä homma oli.
 |
| Tienviitta |
 |
| Hapsenkakkiaisten ikkuna salamavalossa kylpien |
 |
| Ikkunan varjokuva |
Näiden suurten linjausten lisäksi tuli tosiaan niitä pieniä (ja keskikokoisia) yksityiskohtia. Näihin kuuluivat pleksi-ikkunan takaisen näkymän lisäksi tienviitta (inkatemppelikivi patinoiduin, haltiakielisin lisäyksin), pensas (puhelinluetteloita ja muovikasveja, kiitos sille annislaiselle joka ne kasvit kuumaliimasi sijoilleen), kasvusto kalliokodin ulkoseinillä (maalattua uretaania ja muovikasveja) sekä viisi isoa ja viisi pientä sientä. Isojen sienten lakit ovat maali-liimaseoksella vahvistettua messumattoa, jalat paperoitua kanaverkkoa. Pikkusienten lakit syntyivät entisen avaruuspöydän massapallo -planeettojen ympärille paperoinnilla ja maalaamalla. Sienijalkojen runkona toimi muotoon kuumaliimattu solumuovisuiru joka päällystettiin ohuella ”vaahtomuovikankaalla” Viime hetken yksityiskohta lisäys oli huoneen omaan ikkunaan tullut ”varjoteatterikuva”. Ikkunasta kuulsi valo läpi tervapaperi- ja kangaskerroksesta huolimatta. Tein voimapaperista muutamia ötököitä ja pari sientä ja sommittelin ne tervapaperiin. Kiinnitys kävi sprayliimalla.
Paljon oli Taikatalossa puuhaa, mutta hengissä selvittiin. Lopputuloksen näkeminen on palkitsevaa kun tietää tehneensä kaiken oman kokemuksen ja kavereiden innovaatioiden ja neuvojen avulla. Palaute tapahtuman puitteista on ollut koko ajan pelkkää positiivista ja ensi vuodeksi meitä tyrvääläisiä kaivataan taas avustamaan jos Taikatalo vain järjestetään. Pistäkääpä korvan taakse!
torstai 18. maaliskuuta 2010
Elämää renkaan jälkeen: tapaus Antero Vipunen
Tammi-helmikuussa saimme Minnan kanssa tehtävän: Hra Hakkaraisen talon asukkaalla, Antero Vipusella, oli kitalakihalkio. (Antero on "Kuningas Artturin ritarit" -kirjasta tuttu kalliohahmo. Lapset pääsivät sen sisään istumaan ja Vipunen sitten örisi kuinka on kitkerää ja mahassa kuplii.)
Kävimme Maurin kanssa paikan päällä katsomassa ja päätimme vaihtaa Anteron koko suun sisustan. Vanhan sisuksen ulosrevintä oli vähintäänkni mielenkiintoista. Antero oli rakennettu Lahden työttömien työpajalla, ilmaisella työvoimalla ja käteen sattuneilla(?) tarvikkeilla. Punaisesta harmaaksi värjätyn kankaan alta löytyi kanaverkkoa, vaneria, vaahtomuovia joka oli kiinnitetty niiteillä, joista osa ei kiinnittänyt mitään mihinkään. Taisi olla liimanjämiä ja rautalankaakin siellä.
Suun tyhjennyksen jälkeen palasimme osastolle ja aloimme tehdä suunnitelmia. Teimme eräänlaisia palapelinpaloja vanerista. Niiden päälle tuli ohutta vaahtomuovia epätasaisuuksineen ja koko homman päälle pingotettiin kivimäiseksi värjäämämme kangas. Kankaan värjäsimme harmaan, vihreän ja sinisen sävyillä. Sävyseokset sisälsivät Sasu-saunasuojaa, vettä sekä väripastaa. Parin eri värjäysyrityksen jälkeen päädyimme lopulliseen ja autenttisimman tuloksen luoneeseen vaihtoehtoon. Roiskimme väriseoksia lakanakankaalle ja ripottelimme päälle karkeaa merisuolaa saadaksemme tekstuuria aikaiseksi värivaihtelujen lisäksi. Kangas puristeltiin ja nostimme sen kuivumaan.
Kankaan värjäyksen jälkeen kävimme ottamassa mittoja Anteron suun sisästä luodaksemme sopivat vaneripalat. Niistä tuli monen muotoisia, sillä Anteron seinät eivät suinkaan olleet saman kokoisia. Kaiken lisäksi Anterolla oli suuuuuuri suu sekä kaiutin takavasemmalla. Sirkkelillä saimme kantikkaat osat tehtyä 6mm paksusta vanerista, kaarevammat muodot teimme sitten kuviosahalla. Porasimme levyihin vielä reikiä verhoilua helpottamaan. Tämän jälkeen teimme vaahtomuovista erinäisiä epätasaisuuksia näihin "kallioseiniimme". Liimasimme vaahtuomuovinpalat puuhun Tixo-kontaktiliimalla.
Meillä oli käytössä kehikko, jolal mallasimme osia toisiinsa sopiviksi. Kun olimme epätasaisuuksiin (a.k.a. aftoihin) tyytyväisiä, kävimme vannesahalla ottamassa kokonaisesta patjasta ohuita siivuja joilla tasoitimme seinäpinnan.
Oli aika verhoilla palat. Asettelimme valmiiksi leikatut kankaat palojen päälle ja tutkimme mihin kohtiin haluanne luoda syvennyksiä. Näihin kohtiin sitten Minna ompeli meille nauhaa ja levyissä olevien reikien avulla saimme väsättyä levyjen taakse tiukkoja rusetteja, jotka pingottavat kankaaseen "kuoppia". Ikäänkuin nahkasohvissa joissa on napit, tiedättekö?
Kankaat saimme tiukalle paineilmaniittipyssyllä.
Tämän jälkeen täytyi vielä tehdä raudat, joista palat sitten ruuvattiin kiinni Anteron sisään. Tästähän seurasi se, että Milla ja Minna kohtasivat rälläkän! Kipinöitä ja sillee. Äärimmäisen hehkeitä hitsaushaalareita ja suojalaseja unohtamatta.
Jaa miten sujui rälläköinti? Ei kovinkaan suoraan, mutta saimmepahan kiinnitysraudat. Hioimme metallinpaloista liian terävyyden pois ja kiinnitimme "kiviseinien" taakse.
Anteron sisätiloista tuli hitusen pienemmät kuin ne alunperin olivat. Taoisaalta seinät ovat nyt paljon kestävämmät ja helpommat korjata sekä vaihtaa kuin entiset. Yksi seinistä oli väärän levyinen johtuen meidän mittavirheestämme. Emme saaneet kaikkia Anteron vanhoja aftoja revittyä mittaustilanteessa joten teimme summittain. Onneksi kangasta oli jäänyt yli niin saimme siitä ja vaahtomuovista paikkauspalan. Hakkaraisen talolla oltiin tyytyväisiä. Kamera ei ollut meillä kummallakaan ikävä kyllä mukana kun saimme työn lopulta päätökseen, mutta tässä lohdutukseksi kuva Minnasta ja norsusta feat. Tomin polvi!
Kävimme Maurin kanssa paikan päällä katsomassa ja päätimme vaihtaa Anteron koko suun sisustan. Vanhan sisuksen ulosrevintä oli vähintäänkni mielenkiintoista. Antero oli rakennettu Lahden työttömien työpajalla, ilmaisella työvoimalla ja käteen sattuneilla(?) tarvikkeilla. Punaisesta harmaaksi värjätyn kankaan alta löytyi kanaverkkoa, vaneria, vaahtomuovia joka oli kiinnitetty niiteillä, joista osa ei kiinnittänyt mitään mihinkään. Taisi olla liimanjämiä ja rautalankaakin siellä.
Suun tyhjennyksen jälkeen palasimme osastolle ja aloimme tehdä suunnitelmia. Teimme eräänlaisia palapelinpaloja vanerista. Niiden päälle tuli ohutta vaahtomuovia epätasaisuuksineen ja koko homman päälle pingotettiin kivimäiseksi värjäämämme kangas. Kankaan värjäsimme harmaan, vihreän ja sinisen sävyillä. Sävyseokset sisälsivät Sasu-saunasuojaa, vettä sekä väripastaa. Parin eri värjäysyrityksen jälkeen päädyimme lopulliseen ja autenttisimman tuloksen luoneeseen vaihtoehtoon. Roiskimme väriseoksia lakanakankaalle ja ripottelimme päälle karkeaa merisuolaa saadaksemme tekstuuria aikaiseksi värivaihtelujen lisäksi. Kangas puristeltiin ja nostimme sen kuivumaan.
Kankaan värjäyksen jälkeen kävimme ottamassa mittoja Anteron suun sisästä luodaksemme sopivat vaneripalat. Niistä tuli monen muotoisia, sillä Anteron seinät eivät suinkaan olleet saman kokoisia. Kaiken lisäksi Anterolla oli suuuuuuri suu sekä kaiutin takavasemmalla. Sirkkelillä saimme kantikkaat osat tehtyä 6mm paksusta vanerista, kaarevammat muodot teimme sitten kuviosahalla. Porasimme levyihin vielä reikiä verhoilua helpottamaan. Tämän jälkeen teimme vaahtomuovista erinäisiä epätasaisuuksia näihin "kallioseiniimme". Liimasimme vaahtuomuovinpalat puuhun Tixo-kontaktiliimalla.
Meillä oli käytössä kehikko, jolal mallasimme osia toisiinsa sopiviksi. Kun olimme epätasaisuuksiin (a.k.a. aftoihin) tyytyväisiä, kävimme vannesahalla ottamassa kokonaisesta patjasta ohuita siivuja joilla tasoitimme seinäpinnan.
Oli aika verhoilla palat. Asettelimme valmiiksi leikatut kankaat palojen päälle ja tutkimme mihin kohtiin haluanne luoda syvennyksiä. Näihin kohtiin sitten Minna ompeli meille nauhaa ja levyissä olevien reikien avulla saimme väsättyä levyjen taakse tiukkoja rusetteja, jotka pingottavat kankaaseen "kuoppia". Ikäänkuin nahkasohvissa joissa on napit, tiedättekö?
Kankaat saimme tiukalle paineilmaniittipyssyllä.
Tämän jälkeen täytyi vielä tehdä raudat, joista palat sitten ruuvattiin kiinni Anteron sisään. Tästähän seurasi se, että Milla ja Minna kohtasivat rälläkän! Kipinöitä ja sillee. Äärimmäisen hehkeitä hitsaushaalareita ja suojalaseja unohtamatta.
Jaa miten sujui rälläköinti? Ei kovinkaan suoraan, mutta saimmepahan kiinnitysraudat. Hioimme metallinpaloista liian terävyyden pois ja kiinnitimme "kiviseinien" taakse.
Anteron sisätiloista tuli hitusen pienemmät kuin ne alunperin olivat. Taoisaalta seinät ovat nyt paljon kestävämmät ja helpommat korjata sekä vaihtaa kuin entiset. Yksi seinistä oli väärän levyinen johtuen meidän mittavirheestämme. Emme saaneet kaikkia Anteron vanhoja aftoja revittyä mittaustilanteessa joten teimme summittain. Onneksi kangasta oli jäänyt yli niin saimme siitä ja vaahtomuovista paikkauspalan. Hakkaraisen talolla oltiin tyytyväisiä. Kamera ei ollut meillä kummallakaan ikävä kyllä mukana kun saimme työn lopulta päätökseen, mutta tässä lohdutukseksi kuva Minnasta ja norsusta feat. Tomin polvi!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
