Opiskelijaratkaisu

Voi sitä näinkin sisustaa, koska tekstien sisällöt minua enemmän hykerryttivät kuin mahdolliset kuvat ja patinoinnit:

Häälava (eli joulun jälkeenkin on ollut koulua..)

Joululomilta palatessa tarkoituksenani oli tehdä toinen fondeistani. Opintosuorituksiin kuuluu tosiaan tehdä kaksi, vähintään kaksi neliömetriä isoa taustamaalausta, kaupunkikuva sekä maisema. Löysinkin sopivan kaupunkikuvan, muokkasin ylimääräiset pois ja aloin luonnostella. Parin viikon jälkeen Mauri ilmoitti tarvitsevansa lavan omiin häihinsä, jonka päällä olisi myös hääparin pöytä. Lavan piti näyttää kiviseltä ja styrox -kivipylväät ja -lohkareet otettaisiin pitkästä aikaa ulkovarastosta hyötykäyttöön. Hommaan nakitettiin Joel, Meri-Tuulia ja minut.

Hääparin pöydäksi Mauri halusi luokan kaksipaikkaisen sohvan, joka on nähnyt jo elämää autonpenkkinä. Sohvaan piti rakentaa ja kiinnittää kaksi pöytää, jotka voisi tarpeen tullen taittaa pois tieltä. Joel otti pöytien suunnittelun ja rakennuksen kontolleen. Minä päätin huolehtia itse lavasta ja Meri-Tuulia muokkasi kivenlohkareita tarkoitusperiimme sopivimmiksi sahaten osaa pienemmiksi ja harsottaen sekä maalaten uudestaan. Hän teki myös pari uutta kiveä lisää.

Ensimmäisenä haimme styrox -kivet ulkovarastosta voidaksemme päättää miten ne sommiteltaisiin lavan taustalle. Tässä vaiheessa Mauri ei vielä ollut varma tahtoisivatko he (hän ja morsian, Riina) lavan taustalle myös fondin tai kivien lomaan köynnöskasveja joten katsoimme myös pari fondimahdollisuutta sekä haimme muovikasvit alas parvelta. Valmiissa fondeissa ei ollut kuitenkaan mitään täysin värimaailmaltaan tai tunnelmaltansa sopivia vaihtoehtoja, joten päädyttiin pelkkään kivimuuriin. Paria kasvia kokeiltiin ujuttaa sopivasti kivenrakoihin mutta muovia kun olivat, niin typerältähän se vähän näytti.

"Tekiskö jonkun portin..."

Häät viidakkotemppelissä, njää.

Itse lava oli oiva esimerkki kierrätyksestä. Käytin lastu- ja MDF -levyjä joita toinen porukka oli käyttänyt omassa lavassaan messuilla Lahdessa. Lastulevyrakenteen päälle käytin viime vuoden luokkaremontista tuttuja ylijääneitä lattialaattoja, jotka maalasin kiven näköisiksi ja lakkasin uudestaan. Lavan suunnitteluvaiheessa minulle kävi vähän vanhanaikaisesti. Tein pikaisen luonnoksen ja laskin mitat ja kulmat mielestäni oikein. Sitten vain sirkkelille ja kokoamaan! Unohdinpa sitten siinä loistavuuksissani vähentää parista kappaleesta kahden levynpaksuuden verran. Sirkkelin ja työtilan väliä rampatessani sain lavan pystytykseen kulumaan aikaa yhden ylimääräisen päivän.. Maurin lopullinen kommentti meni jotenkin niin, että melkoinen häkkyrä, mutta kunhan koossa pysyy ja näyttää lattialaattojen kanssa hyvältä niin samapa tuo. Yhdyn tähän mielipiteeseen.

 

 

 

 

 

Lattialevyjä ei tarvinnut kuin vähän sahailla oikeaan mittaan, hioa, maalata, lakata ja ruuvata paikoilleen.

Oikean värinen ja lakattu "kivilattia"

 Pystytyksestä jouduin lähtemään kesken, olin sopinut samalle päivälle muuta menoa ottamatta huomioon Murphyn lakia: pääsimme aloittamaan pystytyksen noin tuntia myöhemmin kuin mitä alunperin oletimme. Näin ollen en ehtinyt olla paikalla tekemässä ja auttamassa kuin hetken.

Jälki jää: tiiliseinä

Paulan kanssa rykäistiin viimeisinä rakennuspäivinä vielä tiiliseinä kujan ja metsän välille kun yhtäkkiä joku muisti, että sellainenkin olisi tarpeen. Maalasin kaksi 8mm paksua vanerilevyä molemmin puolin harmaaksi (saumalaasti) ja vedin pistosahalla reunat. Seinän piti näyttää siltä ,että siihen oli murrettu aukko. Tämän jälkeen teimme paulan kanssa useamman sata kappaletta standarti -tiiliskiven kokoisia paloja 4mm paksusta vanerista, maalasimme niitä tiilenpunaisiksi ja laitoimme rakennusliimalla sopivin välein kiinni vanerilevyihin molemmin puolin. Yläreunaan tehtiin vielä yksi irrallinen soiro "tiiliseinää" joka kiinnitettiin paikoilleen paikan päällä Pirkkahallissa. Ihan siedettävän näköinen tuli.

tiiliä

Jälki Jää: puunkannot

Messuosastolle tuli siis kaupunkislummin lisäksi "luontopuoli", metsätyyppinen ratkaisu. Tein sinne kaksi kantoa, joista toisen sisään laitettiin yksi kultaseppien koruista pleksin alle ihasteltavaksi. Ensimmäisen kannon tein yksin, mutta Paula ja Tomi auttoivat "vitriiniversion" tekemisessä sekä irtojuurien väsäämisessä. Kiitos! Riikka oli näissä metsäjutuissa paakoordinaattorina ja ainoat toiveet häneltä tulivat lähinnä kantojen kokoluokasta, muuten sain vapaat kädet. Se ikävä kyllä sitten näkyikin työn jäljessä...

Tukirakenteena kannoissa on tavallinen kanaverkko. Tämän jälkeen on lisätty yksi paperointikerros. Tekstuuria sain aikaan rakennusliiman ja parin erilaisen lastan ja savenmuotoilutyökalun avunlla. Eri maalisävyjä taisi olla kaikenkaikkiaan 5-7 ja ne levitettiin kukin omalla tavallaan. Mielessäni vilkkui koko ajan mielikuva männystä, mutta voidaan todeta, että se kuva nimenomaan vilkkui eikä ollut stabiili. Jos saisin tehdä tämän uudestaan, (muttei onneksi tarvitse, koska tämä Jälki Jää oli ehkä kamalin projekti ikinä), keskittyisin maalaamiseen huomattavasti paremmin, sävytyksestä lähtien. Nyt kävi näin.

Runko

Paperointi

Rakennusliima ja kuviointi

Kuviointi kantojen päällä

Yksi valmiina, toisessa raksaliima

Varmaan kaikki osastolla kävivät hiplaamassa kantoja

"Oh, marvellous!"

Annankatu 6

Olin kaksi ja puoli kuukautta työharjoittelussa Porin kaupungin kulttuuritalo Annankatu 6:ssa kera Katrin, Kiian ja Jannen. Asuimme ”anniksella” koko tämän ajan, Porin animeseuran kerhohuoneessa. Sitä fanijulisteiden määrää!


Viime vuonna huone oli Aurinkokuningattaren palatsi



Selkäranka kaikille rakenteille luotu





Valmis lopputulos

Työprojektina meillä oli menneiltä vuosilta tuttu lastentapahtuma Noita Nytenenän taikatalo. Menneinä vuosina tyrvääläisten vastuulla on ollut ainoastaan kaksi huonetta, nyt olimme aikalailla pääkoordinaattoreina ja -puuhamiehinä koko talosta. Itselleni otin päävastuuksi Hapsenkakkiaisten huoneen, jonka piti näyttää maan alla sijaitsevalta. Asiakkaiden, eli anniksen työntekijöiden, päätoiveina huoneesta olivat, että siellä roikkuisi juuria katosta, lattia olisi mukava näyttelijöille (kolme aikuista miestä, polvillaan kävelyä 5h/pvä) ja alttari joka on täynnä punaisia tavaroita. Hapsenkakkiaiset nimittäin palvovat punaista väriä ja ovat tämän takia varastaneet Nytenenälle lahjaksi tarkoitetun hatun. Muuten sain aika vapaat kädet toteutukseen sen jälkeen kun pohjapiirrossuunnitelmat oli esitelty. Jannen kanssa mietimme huoneen pääpiirteet läpi sekä kävimme inventaariota käyttökelpoisista menneiden vuosien materiaaleista. Loput kamat tilaukseen ja ei kun rakentamaan!

Kattojuuret

Punaisen värin alttari

Kiviportaat

Hapsenkakkiaisten kirjahylly

Seinät ruiskumaalasin ruskeasävyisiksi ja kattoon tuli sekä mustaa että ruskeaa kangasta, nitomalla tietenkin. Toivotut kattojuuret syntyivät kohtuu yksinkertaisesti kanaverkosta ja kankaasta. Juurien pintaan tekstuuria syntyi maalilla. Punainen alttari syntyi halkaisijaltaan 13cm ontoista pahviputkista, jotka sahasin ja maalasin. Ryhmittelin putket valmiiksi olemassa olevien puisten rappusten ympärille, pistin kokonaisuuden päälle kuultavan kankaan sekä rekvisiittaa harrastajateatterin varastosta. Alue, jolla Hapsenkakkiaiset kulkivat on solumuovia, joka on maalattu maanläheisillä sävyillä. Tekstuurista tuli mieleen metsäpolku. Hapsenkakkiaisten asumus on rungoltaan kanaverkkoa. Ikkunana toimii viime vuoden taikatalon avaruuspöydän pleksi ja asumuksen seinät ovat toissavuotisia kivikankaita inkatemppelistä. Ikkunan taakse keksin laittaa pienenpienen kirjahyllyn sekä kukkia ikään kuin kukkaruukkuun. Pienet yksityiskohdat kun ovat aina hauskoja hoksattavia. Toissavuodelta tuttua esineistöä olivat myös kiviaidan pätkät sekä kiviset portaat ja muovikasvit. Kiviä käytimme myös viime vuonna, silloin jäähuoneessa. Jouduin siis pintakäsittelemään ne uudelleen jäälohkareista takaisin kiviksi. Portaat sijoitin ns. yleisöpuolelle huonetta, niillä sai sitten seistä tai istua.

Kiviaidan portiksi innovoimme Jannen kanssa kanaverkosta torvimaiset, toisiinsa kietoutuneet sienet. Aluksi sienet paperoitiin vesi-liimaseoksen avulla ja maalattiin mutta lopputulos oli aivan muuta kuin mielikuvissa. Loppujen lopuksi sprayliimasin porttiin stretch -kankaan jonka vielä maalasin spraymaalilla. Portin sisäpuolella on tosiaan se solumuovi-maalattia, yleisöpuolelle tuli pihakiveys. Kivet syntyivät tuulensuojalevyä veistämällä ja kaivertamalla. Ne pintakäsiteltiin pariin otteeseen maali-liimaseoksella (50:50) ja kiinnitettiin lattiaan rakennusliimalla. Tässä urakassa minua auttoi pari anniksen omaa työntekijää mikä oli todella mahtavaa, sen verran aikaa vievä homma oli.

Tienviitta

Hapsenkakkiaisten ikkuna salamavalossa kylpien



Ikkunan varjokuva


Näiden suurten linjausten lisäksi tuli tosiaan niitä pieniä (ja keskikokoisia) yksityiskohtia. Näihin kuuluivat pleksi-ikkunan takaisen näkymän lisäksi tienviitta (inkatemppelikivi patinoiduin, haltiakielisin lisäyksin), pensas (puhelinluetteloita ja muovikasveja, kiitos sille annislaiselle joka ne kasvit kuumaliimasi sijoilleen), kasvusto kalliokodin ulkoseinillä (maalattua uretaania ja muovikasveja) sekä viisi isoa ja viisi pientä sientä. Isojen sienten lakit ovat maali-liimaseoksella vahvistettua messumattoa, jalat paperoitua kanaverkkoa. Pikkusienten lakit syntyivät entisen avaruuspöydän massapallo -planeettojen ympärille paperoinnilla ja maalaamalla. Sienijalkojen runkona toimi muotoon kuumaliimattu solumuovisuiru joka päällystettiin ohuella ”vaahtomuovikankaalla” Viime hetken yksityiskohta lisäys oli huoneen omaan ikkunaan tullut ”varjoteatterikuva”. Ikkunasta kuulsi valo läpi tervapaperi- ja kangaskerroksesta huolimatta. Tein voimapaperista muutamia ötököitä ja pari sientä ja sommittelin ne tervapaperiin. Kiinnitys kävi sprayliimalla.

Paljon oli Taikatalossa puuhaa, mutta hengissä selvittiin. Lopputuloksen näkeminen on palkitsevaa kun tietää tehneensä kaiken oman kokemuksen ja kavereiden innovaatioiden ja neuvojen avulla. Palaute tapahtuman puitteista on ollut koko ajan pelkkää positiivista ja ensi vuodeksi meitä tyrvääläisiä kaivataan taas avustamaan jos Taikatalo vain järjestetään. Pistäkääpä korvan taakse!

Luokan remontti

Lukuvuoden alussa oli projekteja tarjolla. Itse menin Kiian, Katrin, Paulan ja Iidan kanssa samaan ryhmään. Meidän vastuullamme on lavasteen luokkahuoneen remontti. Tämä tarkoittaa sitä, että seinät maalataan, lattia uusitaan, huonekalut järjestellään ja huoneen teema valitaan. Homma jäi meiltä kesken kun tuli nakitus Aiko 20v. -projektiin. Seiniä on kuitenkin jonkin verran maalattu ja uusi lattia on tilauksessa ja tekeillä puupuolen oppilailla. Teemme 15mm paksusta vanerista lattialaattoja, joista osaan tulee "hollywoodtähtiä" Neljännen vuoden opiskelija Akseli tekee luokkaan kallioelementin yhdelle seinälle styroxista. Yksi Maurin vaatimuksista oli, että luokan liitutaulu asennetaan pystyyn. Muuten meillä oli aika vapaat kädet ja kaikki suunnitelmat tähän mennessä on hyväksytetty Maurilla.

Värimaailma ja yleinen teema oli muiden kontolla, minä hahmottelin huonekalujen uutta sijaintia SketchUpilla

Teatteriveistos valmis!

Tältä tämä näytti jo keväällä 2009, mutta tuli tuo kesä niin nopeaan ja on ollut muuta projektia tässä, niin ei ole ehtinyt blogiaan päivittämään... seliseli

Kevään viimeinen prokkis

Minna oli pääkoordinaattori työssä, jossa meidän piti kaksin tehdä savupiippu ja sen päälle haikaranpesä. Homma on osa suurempaa kokonaisuutta liittyen Hämeenlinnan Arx -hippaloihin, joka järjestetään heinäkuun lopulla.

Itse piippu on leikattua, liimattua ja kaiverrettua styroxia. Päälle kiinnitimme kaksi kerrosta sideharsoa vesi-liima-maaliseoksella. Harsot kiinnitettiin laastisaumojen sävyllä, punaisuutta tiilet saivat maalia töpöttämällä. Piippu on hiukan yli metrin korkea ja hiukan alle metrin leveä.

Haikaranpesän luominen lähti meillä kanaverkkokehikosta, joka pian todettiin käyttökelvottomaksi opettajan ja meidänkin mielestämme. Googlen maailma johdatti meidät korinpunonnan saloihin. Risusavottareissun jälkeen (niitä tuli muutama projektin aikana, aina loppui oksat kesken!) taivutimme pajua suuriksi renkaiksi. Asettelimme renkaita muutaman päällekäin. Sitten kiinnitimme muutaman oksan pystysuuntaisesti ja alarenkaisiin rautalangalla ja kiinnitimme yläpäähän vielä yhden renkaan. Tämän jälkeen punoimme pajua vaakasuuntaisesti pystyoksien lomasta. Minä tein myös pohjan poikkipuista pesän sisään, jotta se saisi jotain tukea alleen tulevasta savupiipusta. Kun pajua oli riittämiin, pitämään pesän edes jossakin muodossa, aloimme asetella kuivia risuja pajun lomaan sojottamaan sinne tänne ja peittämään tekeleen korimaisuutta. Pesän korkeudeksi tuli vähän päälle puoli metriä ja läpimitaksi noin metri.