Jakkara

Koivusta teimme koulussa jakkarat hiukan ennen joulua ja vielä vähän tammikuun puolella, (ainakin allekirjoittanut sai työn loppuun silloin). Istuinosa on viilutettua MDF:ää. Kädensija on tehty CNC -koneella, samoin kuin istuimen muoto, josta pyöristettiin terävät reunat hiomapaperilla pois (vaihtoehtoisesti jyrsimellä). Oma viiluni on pyökkiä ja koivuosat olen pintakäsitellyt valkoisella puuvahalla. Istuinosan pintakäsittelyt puolihimmeää puuvahaa.

Lähikuvaa jaloista (alh.) ja sivusarjoista. Jalkojen liitokset tehty talttaporalla. Sivusarjojen tapitukset tehty alajyrsimellä ja tapituskoneella + viimeistelty käsin

Käsijyrsin haukkasi tuolistani palasia, kun piti nuo reunalistojen ja kädensijan puupalojen ylimenevät osat ottaa pois... keskittyminen olisi ollut kaiken aa ja oo -__-' Autokitillä siitä sitten selvittiin

Kittauksien kuivuttua laitettiin istuinosa leveänauhahiomakoneesta läpi kunnes molemmin puolin oli tasainen pinta.

 Viilut liitettiin toisiinsa tuollaisella liimanauhalla. On kuin paperia, liima alkaa toimimaan kun kastellaan.
Sitten liimaa kauttaaltaan istuinosaan, viilut tukevasti päälle ja koko homma prässiin noin tunniksi.

 Kasausliimaus

Prässäyksen jälkeen jyrsittiin ylimenevät viilut pois ja otettiin CNC -koneella uudestaan muodot istuinosaan.

Istuin laitettiin vielä pari kertaa leveänauhahiomakoneen läpi, että suurin osa liimanauhasta lähtisi.

Loppu liimanauha hiottiin pois käsihiomakoneella

Tuolin runko kokoonpanon jälkeen

 Pintakäsittelyt puuttuvat (ja istuinosan kiinnitys)

Ta-daa!

Jälki jää: tiiliseinä

Paulan kanssa rykäistiin viimeisinä rakennuspäivinä vielä tiiliseinä kujan ja metsän välille kun yhtäkkiä joku muisti, että sellainenkin olisi tarpeen. Maalasin kaksi 8mm paksua vanerilevyä molemmin puolin harmaaksi (saumalaasti) ja vedin pistosahalla reunat. Seinän piti näyttää siltä ,että siihen oli murrettu aukko. Tämän jälkeen teimme paulan kanssa useamman sata kappaletta standarti -tiiliskiven kokoisia paloja 4mm paksusta vanerista, maalasimme niitä tiilenpunaisiksi ja laitoimme rakennusliimalla sopivin välein kiinni vanerilevyihin molemmin puolin. Yläreunaan tehtiin vielä yksi irrallinen soiro "tiiliseinää" joka kiinnitettiin paikoilleen paikan päällä Pirkkahallissa. Ihan siedettävän näköinen tuli.

tiiliä

Jälki Jää: puunkannot

Messuosastolle tuli siis kaupunkislummin lisäksi "luontopuoli", metsätyyppinen ratkaisu. Tein sinne kaksi kantoa, joista toisen sisään laitettiin yksi kultaseppien koruista pleksin alle ihasteltavaksi. Ensimmäisen kannon tein yksin, mutta Paula ja Tomi auttoivat "vitriiniversion" tekemisessä sekä irtojuurien väsäämisessä. Kiitos! Riikka oli näissä metsäjutuissa paakoordinaattorina ja ainoat toiveet häneltä tulivat lähinnä kantojen kokoluokasta, muuten sain vapaat kädet. Se ikävä kyllä sitten näkyikin työn jäljessä...

Tukirakenteena kannoissa on tavallinen kanaverkko. Tämän jälkeen on lisätty yksi paperointikerros. Tekstuuria sain aikaan rakennusliiman ja parin erilaisen lastan ja savenmuotoilutyökalun avunlla. Eri maalisävyjä taisi olla kaikenkaikkiaan 5-7 ja ne levitettiin kukin omalla tavallaan. Mielessäni vilkkui koko ajan mielikuva männystä, mutta voidaan todeta, että se kuva nimenomaan vilkkui eikä ollut stabiili. Jos saisin tehdä tämän uudestaan, (muttei onneksi tarvitse, koska tämä Jälki Jää oli ehkä kamalin projekti ikinä), keskittyisin maalaamiseen huomattavasti paremmin, sävytyksestä lähtien. Nyt kävi näin.

Runko

Paperointi

Rakennusliima ja kuviointi

Kuviointi kantojen päällä

Yksi valmiina, toisessa raksaliima

Varmaan kaikki osastolla kävivät hiplaamassa kantoja

"Oh, marvellous!"

Kevään viimeinen prokkis

Minna oli pääkoordinaattori työssä, jossa meidän piti kaksin tehdä savupiippu ja sen päälle haikaranpesä. Homma on osa suurempaa kokonaisuutta liittyen Hämeenlinnan Arx -hippaloihin, joka järjestetään heinäkuun lopulla.

Itse piippu on leikattua, liimattua ja kaiverrettua styroxia. Päälle kiinnitimme kaksi kerrosta sideharsoa vesi-liima-maaliseoksella. Harsot kiinnitettiin laastisaumojen sävyllä, punaisuutta tiilet saivat maalia töpöttämällä. Piippu on hiukan yli metrin korkea ja hiukan alle metrin leveä.

Haikaranpesän luominen lähti meillä kanaverkkokehikosta, joka pian todettiin käyttökelvottomaksi opettajan ja meidänkin mielestämme. Googlen maailma johdatti meidät korinpunonnan saloihin. Risusavottareissun jälkeen (niitä tuli muutama projektin aikana, aina loppui oksat kesken!) taivutimme pajua suuriksi renkaiksi. Asettelimme renkaita muutaman päällekäin. Sitten kiinnitimme muutaman oksan pystysuuntaisesti ja alarenkaisiin rautalangalla ja kiinnitimme yläpäähän vielä yhden renkaan. Tämän jälkeen punoimme pajua vaakasuuntaisesti pystyoksien lomasta. Minä tein myös pohjan poikkipuista pesän sisään, jotta se saisi jotain tukea alleen tulevasta savupiipusta. Kun pajua oli riittämiin, pitämään pesän edes jossakin muodossa, aloimme asetella kuivia risuja pajun lomaan sojottamaan sinne tänne ja peittämään tekeleen korimaisuutta. Pesän korkeudeksi tuli vähän päälle puoli metriä ja läpimitaksi noin metri.

24.9. (to)

Kuution millittäistä sahausta. Oli myös porausta, ruuvausta, liimausta, hiontaa sekä kittausta. Opin, että malttia siihen ruuvaamiseen, kunnolla tehty on aina paras nimim. Kipinöitä hiottaessa :/ Sain myös kaverien suunnalta noottia, kun en ole ajoissa, aina jonkun 4-7 min myöhässä tulen. Hokasin tässä, että viimeiset 12 vuotta on ensimmäinen tunti alkanut 8.10, nykyään se alkaa tasan 8. Olen väärässä aikavyöhykkeessä o.O

Astetta parempi versio Niken temppelistä. Nike oli antiikin Kreikan voiton jumalatar ja yksi hänelle rakennetuista temppeleistä sijaitsee tosiaan Ateenan akropoliksessa. Akropolis on nimensä mukaisesti linnavuori, jolta käsin puolustauduttiin mereltä saapuvia vihollisia vastaan. Akropoliksen rakennukset ovat noin kaksi ja puolituhatta (2 500) vuotta vanhoja.