24.9. (to)

Kuution millittäistä sahausta. Oli myös porausta, ruuvausta, liimausta, hiontaa sekä kittausta. Opin, että malttia siihen ruuvaamiseen, kunnolla tehty on aina paras nimim. Kipinöitä hiottaessa :/ Sain myös kaverien suunnalta noottia, kun en ole ajoissa, aina jonkun 4-7 min myöhässä tulen. Hokasin tässä, että viimeiset 12 vuotta on ensimmäinen tunti alkanut 8.10, nykyään se alkaa tasan 8. Olen väärässä aikavyöhykkeessä o.O

Astetta parempi versio Niken temppelistä. Nike oli antiikin Kreikan voiton jumalatar ja yksi hänelle rakennetuista temppeleistä sijaitsee tosiaan Ateenan akropoliksessa. Akropolis on nimensä mukaisesti linnavuori, jolta käsin puolustauduttiin mereltä saapuvia vihollisia vastaan. Akropoliksen rakennukset ovat noin kaksi ja puolituhatta (2 500) vuotta vanhoja.

21.9. (ma)

Lietepohjan kanssa kävimme läpi ihmisten tekemiä selvityksiä eri vuosijuhlien historiasta yms., kuka unohti paperinsa kotiin, mitä...? Koska ihan kaikki eivät tosiaan muistaneet (oli siis muitakin kuin minä :D), niin jatkoimme kuvisaiheitten parissa. Mauri näytti meille vanhoja fondeja (teatteriesitysten niitä maisemamaalauksia) ja kertoili mikä niissä oli hyvää ja mikä huonoa. Vähän alustavasti pohdittiin, että mikä vapaavalintainen kurssi otetaan ensi jaksossa liittyen omaan alaan. Kohtuullisen suuri osa oli tehnyt Akropolis -tehtävän, mutta taas jäi allekirjoittaneella kamera kotiin. Liimaan sen kohta kämmeneeni jos ei muuten.


Tässäpä olisi tosiaan Niken temppeli, rakennustyö vaiheessa (noin puolivälissä). Valitan kuvan sekä työn heikkoa tämänhetkistä laatua.

17.9. (to)

Apulantapäivä oli henk. koht. kun tehtiin puukässässä semmosia kuutioita ja ruokailusta eteenpäin päässäni soi Mato. Turunen vaihtoi eilen neljän tunnin ajan uutta terää sirkkeliin ja niimpä sen mitat heittivät n. millillä. Neljä tuntia kului siksi, että konehan on digitaalinen ja vaatii uudet asetukset ohjekirjasta mallia katsoen osien vaihdon jälkeen... Ärsyittävää. Jäi vielä sitten tekemättä übertarkat millin kahden sahaukset kuutionpaloista, kun oli jonoa. Aiheutti siis päänvaivaa muillekin se pieni heitto. Onneksi voi kaverien kanssa sitten höpötellä ja katsella kun he jo poraavat reikää omiin kuutioihinsa.

Kuution mitat ovat muuten 150*150*150 (mm). Käytän vinoviivoitusta mainosrahojen toivossa :D Tylsäilen nyt, kun Minna ja Anu kävivät pikaisesti kahvilla ja menivät koteihinsa väsäämään Akropolisjuttuja sekä siivoamaan. Itseä himottaisi leikkiä taas SketcUpilla, mutta ehkä pitäisi tehdä jtn tärkeämpää, kuten Akropolista...

Gizan pyramidit

Kulttuurihistoriassa käytiin läpi käsitettä perhe. Parhaiten jäi mieleen, että entisaikoina termi "suurperhe" tarkoitti taloutta jossa eli kolme sukupolvea. Nykyään sama termi tarkoittaa perhettä, jossa on 3 lasta tai enemmän. On ne ajat muuttunu joo.

Oli Mauria, eikä piirretty perspektiivejä! o.O Sen sijaan piti näyttää kuinka nousi Gizan pyramidit, mutta kuka unohti kameran kotiin...? Lupasin tänne lisäillä sitten ja näytän ne livenä mahd. myöhemmin jos pyydetään. Tänää meille selitettii pintakäsittelystä ja annettii etätehtävä, jolla korvataa ensi perjantai. Maurilla on jtn menoa jossain, nii maanantaiks sitte Kreikkalaista settiä ystävämme plastoliinin kanssa.

Ja tässäpä luvatut pyramidit:
(kärpäsenlika oikeassa reunassa on Sfinksi. Nämä on tosiaan 1:10 000)

Tässä hiukan paranneltu vasemman käden peukalo:

7.9. (ma)

Suuri helpotus oli tulla vasta kahteentoista kouluun. Tai siis mentiin Anun kanssa syömään yhdeksitoista ja siihenkin miitinkiin Anu tuli puoli tuntia etuajassa. Syyttää jonkinasteista madonreikää tms. joka aiheutti ajan kulun hidastumisen jonka vuoksi hän olikin etuajassa. Itse pajalla sitten piirrettiin yhden pisteen perspektiiviä rautalankamallilla ja rupesi kyllä tuskastuttamaan. Kyllä varmasti opin sen mutta alku on vaihteeksi hankalaa.

Ei kelvannut edes plastoliinipeukaloni, oli kuulemma "kuin puukolla veistetty". No joo, saatoin kyllä hutasta sen, täytyypi yrittää uudestaan. Perjantaiksi tuli tehdä teksti siitä, mistä on tullut, missä on nyt ja mitkä ovat tavoitteet sekä kuinka tietää päässeensä niihin. Näitä "oppisopimuksia" tehdään sitten aika ajoin uudestaan ja tarkastellaan kehitystä ja tavoitteiden muuttumista.

Expertti tosiaan kauppasin minulle kahden vuoden kahleen jalkaan, tunnetaan myös nettitikkuna. Varmaa tulee koulutöistä joo jtn nyt kun on netti :D Lupaan asentaa vaikka lapsilukon sitten jos ei muuten.

3.9. (to)

Puutöitä. Työkoneturvallisuus on tärkeää. On myös tärkeää ottaa oikohöylällä 2 milli-, ei senttimetriä kappaleesta pois. Nyt on kiva kolo harjotuskalikassa. Sirkkelille oli hervoton jono, niin saatiinpa loputkin oikeastaan ne taulunkehykset valmiiksi.

Mauri oli tämän ja on vielä huomisenkin päivän koulutuksissa, niin oli vain ohjeet paperilla. Maurin käskystä haettiin tänään mistäpäin rakennusta löytyy palosammuttimia, kuinka monta niitä on ja kuinka niitä käytetään. Niitä oli vähän kaikkialla yhteensä viisitoista ja käyttöohjeet kuuluvat:
1) ota sokka irti
2) ota kahvasta kiinni ja suuntaa tulta kohti
3) paina kahvasta ja sammuta.

Huomiseksi jäi paperilapun käskemä tehtävä luoda savesta muovattavaa. Eila laittoi ne tänään likoamaan, että ehkä onnistuu. Maurin poissaolon myötä myös perspektiiviläksyt siirtyivät, halleluja! Saatiin toki myös lisää läksyä: "muotoile plastoliinista vasemman käden peukalo suhteessa 2:1 ja ota valokuva, josta mittasuhteet käyvät ilmi." Että semmosta. Nyt suljen koneen ja muutan senkin Raivionkadulle parin muun kaman kanssa ^^

28.8. (pe)

Kanaverkosta saa yllättävän helposti 113cm korkean alastoman naisen, kunhan ensin on tehty tarkat laskelmat ja vielä mittasuhteessa. Vielä kun saisi kaikkien neljän ryhmän tekeleet samankokoisiksi, jottei tyyliin vain yksi joudu kannattelemaan palkkia, joka myöhemmin niiden kannettavaksi tehdään. Läksyksi tuli selvittää, että missä oikein tällaisia naisia oikeasti on. Enpä osaa googlettaa oikein, mutta veikkaan vahvasti antiikin kreikkaa.

Luokan oppilasmääräkin kasvaa maanantaina. Joku Mikko ja sitten joku tyttö tulee vielä. Saavat tehdä ihan mukavasti töitä, jotta saavat meidät kiinni. Ihmeen paljon tässä on nyt kuitenkin kolmessa viikossa opittu. Toivon, että olisivat kivoja ihmisiä.

Nyt on kuitenkin ohjelmassa mökkiviikonloppu med kompis, siellä tuherran perspektiivipiirustuksia sitten. Maanantaina niitä Maurille näytän ja olen mielinkielin, jotta avaimet yksiööni saan hakea. Ihan Repomiehenä pajatan tässä settiä nyt.

27.8. (to)

Sorvauksentäyteistä päivää! No joo, ei sahailu ja hionta oo sorvaamista mutta puutöitä oli kumminkin. Oli Turusella piä kipiänä, nii jatkettii saventyöstötyökalujen tekemistä puukalikoista. Paras tähän mennessä tehdyistäni oli kyllä se sporkin sukunen, vaikka siinä oliki veitsi ja haarukka (Spork = lusikkahaarukka). Kehykset maalattiin ja muutama ehti jo asentaa niihin kuvan ja ripustuskoukun. Anu oli akuutissa voiveitsen tarpeessa ja vahingossa tekikin sellaisen luotuaan kaksi identtistä työkalua puukalikoista itselleen. Sitä se hajamielisyys teettää.

Jamaikailaisdudeamme lainatakseni: plastoliinia perkele! Lopultakin tänään oli tullut kauppaan. Käydää varmaa huomenna hakemassa. Sitten olis potentiaalisesta millamaisesta yksiöstä näyttö ^^ Eniten mahdollisessa kotoa poismuuttamisessa harmittaa väliaikainen netittömyys. Miten niin alkaa pää hajota porukoiden nurkissa? :D

Jos täytätte mun designlasini...

Saas nähdä, kuinka Millan käy, kun yritetään tehdä realistisen näkösiä laseja eräänlaisena läpipiirtona. Alkuperäinen kuva kopioitiin ensin silkkipaperin kiiltävälle puolelle. Mattapinta käsiteltiin tämän jälkeen liidulla ja kuva piirrettiin uudestaan samoja viivoja pitkin värilliselle paperille. Väritys on hankalin: miten tehdä tarpeeksi kevyesti, jottei lasi ala näyttää muovilta tms.?

Oli myös kiva käydä kirkolla katsomassa uusia maalauksia. Lehtikuvissa ne näyttivät aivan hirveiltä, yksittäisinä kun olivat. Kokonaisuutena maalauksissa on paljonkin järkeä. Koen jopa oppineeni jotain siellä :)

Sitten voisi vähän urputtaa: miksei opon ja luokanvalvojien välinen viestintä toimi? Se oli oikeastaan ainut aihe tänään opontunnilla ja siihen Leila vastaili aika ympäripyöreästi. Kuulosti hiukan siltä, että joko Leilaa vielä dissataan tai sitten hän itse ei osaa ns. olla vielä uusissa piireissä. Ikävä kyllä kouluttaminen on melko naisvaltainen ala (varsinkin artesaanikoulutukset) ja naisvaltaisista aloista on ainoastaan huonoja kokemuksia meikäläisellä. Mitä tähän asti on nähnyt kesä- ym. töissä niin kaikista puhutaan pahaa ja ollaan melko kettumaisia ainakin sille yhdelle, joka ei lähde siihen peliin mukaan. Tästä yhteishengen puutteesta kärsivät työntekijöiden lisäksi ne, joita varten nämä ihmiset työtä tekevät. Tässä tapauksessa me oppilaat.

Eikä Ikeanreissullekaan mahtunut kuin 8. Sitä tosin ei kerrottu missään vaan Anulle sanottiin melkolailla kiertoilmaisu termistä *K.V.G., kun hän ihmetteli asiaa puhelimessa. Nyt kuitenkin ollaan seuraavalla reissulla jonotuslistalla sitten. Huomenna plastoliinikaupoille, jipii!

(*Kato V*ittu Googlesta)